Niin että mihinkän mä tarvin tätä, tai ainakaan tätä?...
Voi herranjestas, keksi minun kaverini tyhmän kysymyksen.. "Mihin tarttet Bradleytä?" No mihinköhän... Varmaan fanittamiseen?hahha:D No siihenkin voin sanoa niin monta vastausta ja kaikilla omat mielipiteensä, mutta itse koen tämän 3,5 vuoden fanittamisen jälkeen että Bradley on osa minun arkipäiviä, elämäntyyliä ja muutenkin siis koko elämääni. Tää tunne on niin vaikea selittää, mutta tunnen sellaista ns. rakkautta Bradleytä kohtaan ja kyseinen henkilö on aina mulla sydämessä ja mukana:) Joskus on päiviä, jolloin kirjaimellisesti vain vituttaa, silloin katson yleensä Bradleyhin liittyviä videoita, jotka saavat hymyn huulilleni, jos taas vaikka äitini saa minut kiehumispisteeseen katson tapettiani, ja ajattelen, että kovinko monen vahemmat maksaisivat hirveät summat ja tapetoisivat lapsen fanituksen kohteen hänen seinään? Mistä he tiesivät että en yhtäkkiä lopeta hänen fanittamistaan ja halua tapettia pois? Olinhan minä jo silloin 3 vuotta Beetä fanittanut, mutta sanoiko se vanhemmilleni mitään. En ainakaan minä usko.
Joskus koen sellaista, mitä ei monet nuoret varmasti edes koe koskaan. Tunteeko joku "pettävänsä" oman idolinsa? Olenko minä vain poikkeus? Jos olen, onko siinä sitten mitään pahaa? Ystäväni hermostuvat minulle usein kun puheeni liittyvät vain Bradleyhin, onhan se hienoa että ihmiset palauttavat maan pinnalle, mutta mistä syystä? Entä jos saisin vain asua pilvilinnoissani, syvällä alitajunnan perukoissa ja vain haaveilla. Ei siitä tulisi mitään:'D olisi vain poissaoleva, haluaisin olla rauhassa hiljaisessa paikassa ettei kukaan häiritse ajatuksiani.
Kun on fanittanut jotakuta näin kauan, palvonut ja pitänyt lempparinaan, ja pitänyt jotakuta jo melkein uskontonaan, kuinka vaikeaa onkaan myöntää, että oikeasti on niitä muitain ihmisiä jotka sulattaa sydämmen, tällä hetkellä Robin, Jensen Ackles & Jared Padalecki jakavat paikkansa sydämessäni Bradleyn kanssa. Kuitenkin Bradleylla on suurin lohko siellä, miksikö? Hän on ollut niin kauan siellä, jokainen ihminen ja eläin kasvattaa lohkoaan sydämmessäni ajan kuluessa. Paras ystäväni Noozu on hieno esimerkki siitä, hän on jaksanut oikuttelevaa luonnettani näin kauan, ja edelleen mietin miksi, hänellä on niin suuri lohko sydämmessäni ettei sitä voisi enään korvata mikään jos se sieltä katoaisi, huonot päivät, riidat, ilonpito, ihanat hetket, ne kasvattavat ja rouhivat lohkon pintaa, mutta se vain kestää, toisaalta se riitelykin parantaa aina välejämme, sen jälkeen on hyvä olla, kuten sateen jälkeen on raikas ilma.
Sama pätee Bradleyhin, kaudet, jolloin ei voisi kiinnostaakkaan ovat ihan hyviä välejä, aina hänellä kuitenkin on paikka sydämmessä vaikka välillä se tuntuu pienenevän, ei, se vaan rakentaa lisää tilaa muille.
Minä tarvitsen Bradleyta siis moneen asiaan, unen saamiseen, unelmiin, sydämmeen, elämiseen, ja tottakai minun pitää saada purkaa energiaa johonkin minulle tärkeään:)
Joskus koen sellaista, mitä ei monet nuoret varmasti edes koe koskaan. Tunteeko joku "pettävänsä" oman idolinsa? Olenko minä vain poikkeus? Jos olen, onko siinä sitten mitään pahaa? Ystäväni hermostuvat minulle usein kun puheeni liittyvät vain Bradleyhin, onhan se hienoa että ihmiset palauttavat maan pinnalle, mutta mistä syystä? Entä jos saisin vain asua pilvilinnoissani, syvällä alitajunnan perukoissa ja vain haaveilla. Ei siitä tulisi mitään:'D olisi vain poissaoleva, haluaisin olla rauhassa hiljaisessa paikassa ettei kukaan häiritse ajatuksiani.
Kun on fanittanut jotakuta näin kauan, palvonut ja pitänyt lempparinaan, ja pitänyt jotakuta jo melkein uskontonaan, kuinka vaikeaa onkaan myöntää, että oikeasti on niitä muitain ihmisiä jotka sulattaa sydämmen, tällä hetkellä Robin, Jensen Ackles & Jared Padalecki jakavat paikkansa sydämessäni Bradleyn kanssa. Kuitenkin Bradleylla on suurin lohko siellä, miksikö? Hän on ollut niin kauan siellä, jokainen ihminen ja eläin kasvattaa lohkoaan sydämmessäni ajan kuluessa. Paras ystäväni Noozu on hieno esimerkki siitä, hän on jaksanut oikuttelevaa luonnettani näin kauan, ja edelleen mietin miksi, hänellä on niin suuri lohko sydämmessäni ettei sitä voisi enään korvata mikään jos se sieltä katoaisi, huonot päivät, riidat, ilonpito, ihanat hetket, ne kasvattavat ja rouhivat lohkon pintaa, mutta se vain kestää, toisaalta se riitelykin parantaa aina välejämme, sen jälkeen on hyvä olla, kuten sateen jälkeen on raikas ilma.
Sama pätee Bradleyhin, kaudet, jolloin ei voisi kiinnostaakkaan ovat ihan hyviä välejä, aina hänellä kuitenkin on paikka sydämmessä vaikka välillä se tuntuu pienenevän, ei, se vaan rakentaa lisää tilaa muille.
Minä tarvitsen Bradleyta siis moneen asiaan, unen saamiseen, unelmiin, sydämmeen, elämiseen, ja tottakai minun pitää saada purkaa energiaa johonkin minulle tärkeään:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti